Vuoden Seniori -tunnustus myönnetään vuosittain Oulun alueella asuvalle senioreiden elämää rikastuttaneelle henkilölle. Sekä yleisön että seniori- ja kirjamessuvaliokunnan ehdotukset otettiin huomioon ja tunnustuksen myöntävät yhteistyössä Pohjois-Suomen Messut ja Forum24.
Oulun alueen Vuoden Seniori 2017 -tunnustus jaettiin Seniori-Messuilla Oulussa 16.9.2017. Tunnustus myönnettiin Kari Sallamaalle seuraavin perusteluin:
Minä kiitän yleisöäänestäjiä ja Pohjois-Suomen Messujen raatia tästä huomionosoituksesta, mikä taitaa olla urani ensimmäinen, minä kun en ole Atte Kalajoen tapaan ollut Tervaporvari, Etta enkä mitään muutakaan merkittävää. Jaa, taisivat opiskelijat joskus 80-luvulla antaa minulle hyvän opettajan palkinnon. Vaikka olen pikkuisen vierastanut seniori-sanaa, kun voisimme ihan rehellisesti tunnustaa olevamme vanhoja, ehkä jopa vanhuksia, ikäihmisiä, ikääntyviä kuten yli 30 vuotta vetämääni Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston kirjallisuusseminaaria kutsutaan. Mutta siitä huolimatta hyväksyttäköön tämän kerran tämä seniori: onhan se latinaa, Rooman kieltä. Kuten vanhasta ylioppilaslaulusta ”Gaudeamus igitur” muistamme: ”post iucundam iuventutem, post molestam senectutem nos habebit humus…”. Eli kukoistavan nuoruuden ja hauraan vanhuuden jälkeen meidät perii musta multa.
Ihmisten arvot ja asenteet eivät muutu yhtä radikaalisti kuin ruumiillisen kunnon paraneminen ja sen mukainen keski-iän yleinen nousu ja sen mukainen ”harmaiden pantterien” tulo julkisuuteen. Ei meidän ole pakko hyväksyä osallemme tarjottuja kiertoilmauksia: ikä-ihminen, seniori, kolmas tai vaikka neljäs ikä, kun on aivan pärekorissa kannettava. Vanha ihminen, myöhemmin vanhuskin on ihan hyvä ja perinteinen nimi: siinä ei ole mitään halventavaa tai hävettävää. Keinotekoista reipastelua emme tarvitse. Tietoinen hidastaminen, nuoremmillekin suositeltu downshiftaaminen sopii erityiselle vanhalle, ei se farkkupukuinen hörheltäminen, jota mainokset meille suosittelevat.
Elämän syys saapuu itsekullekin, vääjäämättä. Siksi oululaisen Ruskayhdistyksen nimi on suorastaan nerokas: kuten luonto saa ruskasta kauniit värit, se voi ihmisellekin tuoda arvokkaan ikäkauden ilot. Atte Kalajoki -elämäkerran loppupuolella naulaan seuraavaan tapaan: ”Ruumis, tämä sitkeä asuntomme rappeutuu vähin erin, kuluu loppuun kuin nahkakintas. Muisti hapertuu, tulee seisahduksen hetkiä, jolloin ei muista sen nimeä, jonka eilen tunsi”. Tällaista se on, mutta periksi ei saa antaa, vaan pyrkiä säilyttämään mielensä virkeänä ja ruumiinsa kunnossa.
Tämä kunnianosoitus samaten kuin kohta näiden avajaisten jälkeen käynnistyvien kirjamessujen tarinatuokiomme Kaisu Mikkolan kanssa kirjoittamastani Atte Kalajoen elämäkerrasta saavat minut pohtimaan suhdettani Ouluun. Useaankin kertaan Atte-elämäkerrassa ongelmallistan sitä lähtien siitä, että olen täällä ollut maanpaossa kuin roomalainen suurrunoilija Ovidius Tomissa, Mustan meren rannalla. Mutta toisaalta ja juuri siksi: vaikka olen avojalkainen helsinkiläinen, ehdin toimia siellä miehuuden voimin vain viitisentoista vuotta, Oulussa jo nelisenkymmentä vuotta. Ja kun nyt harvakseltaan käyn Helsingissä, se tuntuu yhä vieraammalta ja vieraantuneelta paikkakunnalta. Oulu sen sijaan, valuvikoineenkin on kotipaikka, se ilmakehä jota hengitän, semminkin kun saan olla Oulunsalon Varjakassa suurimman osan ajasta irti kaupungin hulinoista.
Mikä Oulussa on parasta? Sen osaan sanoa oikopäätä: yliopisto, Alma Mater Ouluensis, vaikka se pääosin sijaitsee Linnanmaan suolla. Paitsi että se ruokki minut äidin rinnoistaan 30 vuotta, se on tekijä joka on tehnyt tästä Ultima Thulen kyläsestä älyn keskuksen. Ja sen humanistinen tiedekunta on aina luottanut minuun. Lisäksi siellä on Suomessa ainutlaatuinen Giellagas-instituutti, joka vastaa korkeimmasta saamen kielten ja kulttuurin tutkimuksesta sekä opetuksesta.
On Oulussa paljon muutakin hyvää. Sitä erikseen luettelematta totean, että Oulussa on sellainen tekijä, jota ei monella muulla paikkakunnalla ole: meri. Osaan asua vain meren rannalla, kuten olen elämäni valtaosan tehnyt. Vaikka nykyään Oulua on keskustassa vaikea tunnistaa merikaupungiksi, minä sen koen, kun työhuoneeni ikkunasta Varjakassa näen laivojen tulevan ja lähtevän.
Loppujen lopuksi kaupunki muodostuu ihmisistä, asukkaistaan. Täällä ja vain täällä olen voinut tutustua moneen mainioon mieheen ja upeaan naiseen, kuten Kaisu ja Matti Mikkolaan, vainajien parvessa vaikkapa Aku-Kimmo Ripattiin ja Aaro Korkeakiveen perheineen. Ja moneen muuhun. Täällä luodut ystävyyssuhteet ovat elämän kestäviä, sellaistenkin kanssa jotka ovat muuttaneet muualle tai vielä pitemmälle, manan majoille.
Siis kiitos vielä kerran vuoden seniorin nimityksestä. Jatketaan hyväksi havaitulla tiellä, viisaudessa, iässä ja armossa, siinä armeliaisuudessa, jota meidän on osoitettava toisiamme ja itseämme kohtaan.
Lämpimät onnittelut Karille!
Yli 50-vuotiaiden näkökulmasta suunniteltu tapahtuma vetoaa laajan ja monipuolisen ohjelma- ja näytteilleasettajatarjontansa ansiosta monen ikäisiin: messuosastoilta löytyy uutta tietoa, tekemistä, kokemista ja inspiraation lähteitä. Varmaa on, että tanssikengät saavat kyytiä iltapäivätanssien tahdissa. Lauantai-iltapäivänä oululainen Frisco-bändi soittaa tuttuja tanssihittejä, sunnuntaina puolestaan Lea Laven ja Vanha Liitto viihdyttää messuväkeä – kuullaankohan Ouluhallin sykkeessä hitit Ei oo, ei tuu; Tumma nainen ja Soley, soley?
Edellisten vuosien tapaan tapahtuman teemana on kirjallisuus & kulttuuri – estradille astuukin lukuisa joukko Suomen eturivin kirjailijoita mukaan lukien Finlandia-voittajat Hannu Väisänen & Rosa Liksom, mutta myös paikallisia tähtiä kuten Ari Paulow ja Kari Sallamaa.
Lukeminen ja kirjallisuus ovat lähellä senioreiden sydämiä, mutta toki vetoavat laajempaankin kohderyhmään. – Toivotamme kaikki kiinnostuneet tervetulleiksi tutustumaan messujen huikeaan tarjontaan, kertoo Anna Tiensyrjä, Pohjois-Suomen Messujen toimitusjohtaja. – Meillä on upea, kirjallisuuspainotteinen ohjelma. Voisimme sanoa olevamme Rosa Liksomin Everstinna-romaanin ”ensi-illassa”. Kirjahan nimittäin ilmestyi 7.9, joten oululaiset pääsevät tuoreeltaan kuulemaan kirjailijan mietteitä romaanista.
Kuvataiteilija ja kirjailija Hannu Väisänen kertoo tulevansa Oulun Seniori-Messuille varta vasten Kaisu Mikkolan haastattelua varten. – Käsittelemme kirjoittamaani ja kuvittamaani ”satukirjaa” Esi-isät. – Paljon muustakin varmaan puhutaan, Väisänen sanoo. Hän on lupautunut myös laulamaan Seniori-Messujen avajaisissa ja illanvietossa. – Vanhakin saa laulaa! Laulaminen, esiintyminen on aina ollut minulle luonnollinen itseilmaisun tapa: halu jakaa jotakin.
– Esi-isät julkaistiin tämän vuoden keväällä. Toissa vuonna ilmestyi romaanini Elohopea. Olen pitänyt kahden viime vuoden aikana kaksi isohkoa yksityisnäyttelyä ja osallistunut pariin yhteisnäyttelyyn sekä kirjoittanut kahta oopperalibrettoa, joista Lucia-ooppera on jo sävelletty ja esitetty, toinen on vielä työn alla.
Hannu Väisäsellä on nyt useita tuotantoja työn alla. – Minulla on onneksi edelleen intoa ponnistella enkä piittaa minuun sovelletuista asenteista. Elän varsin vilkasta luovaa kautta edelleen. Itse asiassa se on jopa vilkastunut viime vuosina, hän arvioi.
– Haluan omalta osaltani osoittaa, että taiteilija voi minunkin ikäisenä vielä kehittyä, parantua, nähdä tarkemmin. Ja ennen kaikkea uskaltaa antaa sisimmän äänensä kuulua. Luulen myös että loputon uteliaisuuteni on paras tukijani.
Hannu Väisänen on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia taiteilijoita. Hän sai vuoden 2007 kirjallisuuden Finlandia-palkinnon romaanistaan Toiset kengät.
Seniori-Messujen iltapäivätansseissa sunnuntaina esiintyy Lea Laven, joka hiljattain palasi eläkepäiviltään estradeille. Hänen viestinsä senioreille on: huolehtikaa kunnostanne. – Tanssi on loistava liikuntamuoto. Suosittelen, että ihmiset menisivät tanssimaan, kenellä siihen vaan rahkeet kestää, hän innostaa.
Laven kertoi julkisuudessa alkukesästä, että vuoden alussa hän oli päättänyt lopettaa kaiken makean syönnin. Alkukesään mennessä paino putosi yli kymmenen kiloa. – Minulle kuuluu nyt ihan hyvää ja voin oikein hyvin. Elän rauhallista ja järjestäytynyttä elämää. Olen nyt pitänyt eläkepäivilläni kesälomaa viikon pari. Lähdin Naantalista Ouluun hieman tuulettumaan, Lea Laven kertoo.
Nykyään hän pitää kuntoaan yllä ”koirakävelyllä”. – Kävelen joka päivä Dino-koirani kanssa sellaisen seitsemän kilometriä, vähän alle tai yli. Saman verran kävelen nykyisin koiran kanssa päivittäin kuin kävisin kierroksen golfkentällä kuten ennen.
Liput messuille maksavat 5 euroa. Katso lisätiedot, näytteilleasettajat ja messuohjelma tästä.
Legendaarinen toimittaja ja kulttuurivaikuttaja Kaisu Mikkola pohtii kolumnissaan seniori-käsitettä. Mikkola on ollut mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa Seniori-Messujen mittavaa kirjallisuus- ja kulttuurisisältöä. Kirjallisuuden supertähdet, Finlandia-voittajat Hannu Väisänen ja Rosa Liksom pääsevät molemmat Kaisu Mikkolan tenttiin Oulun Seniori-Messuilla.
Kun täytin 50 – ja siitähän on jo aikaa – olin Egyptissä, täsmällisesti sanottuna Gizan pyramidien lähellä olevassa mattokaupassa, joka oli täynnä aavikkoelämänsä Kairon slummeihin vaihtaneiden beduiinien tarpeettomiksi käyneitä tekstiilejä. ”Tämä matto on semiantiikkia, se on 50 vuotta vanha”, kehui kauppias nähdessään, että olin kiinnostunut jättikokoisesta, kovaa elämää nähneestä paimentolaismatosta. Se ratkaisi ostopäätöksen: oli hienoa saada ikätoveri muistoksi syntymäpäiväreissulta ja todeta samalla edustavansa itsekin semi- eli puoliantiikkia. Siitä lähtien olen onnitellut viisikymppisiä toivottamalla heidät tervetulleiksi meidän semiantiikkien joukkoon.
Joku gallupkärttäjä soitti lankapuhelimeemme ja toisin kuin yleensä taivutti minut osallistumaan hänen haastatteluunsa. ”Onko taloudessanne alle 55-vuotiaita henkilöitä?” kuului ensimmäinen kysymys. Vastasin, ettei ole, ja seuraava repliikki kuului: ”Kiitos! Emme häiritsekään teitä enempää. Hyvää päivänjatkoa!”
En koskaan ole nähnyt omin silmin sitä legendaarista Kalevan muinaisen kesätoimittajan juttua, joka kuulemma onnistui livahtamaan lehteen ja jota yhteen aikaan siteerailtiin ainakin minulle aktiivisesti, vaikka en elämän kuuna päivänä kesätoimittajana ollessani ollut tuollaista kirjoittanut. Uutinen alkoi kuulemma näin: ”50-vuotias vanhus jäi polkupyörän ruhjomaksi eilen Oulussa.”
Löysin kerran erään jo lakkautetun lehden vuosikertaa selatessani synttärihaastattelun, jossa juhlakalua ylistettiin seuraavin sanoin: ”Ahkeran työmiehen korkea ikä ei ole murtanut hänen voimiaan, hänen luonteensa hilpeyttä ja herttaisuutta.”
Kysymys oli Uuden Suomettaren päätoimittajasta Viktor Löfgrenista/ Lounasmaasta, jonka 60-vuotispäiväjuttu julkaistiin 5.12.1903 Helsingin Kaiku –nimisessä lehdessä. Tuskin sentään kuusikymppisestä naapurilehden päätoimittajasta olisi enää sata vuotta myöhemmin, vuonna 2003, kirjoitettu samoin.
Liekö Helsingin Kaiun yli sadan vuoden takainen toimittaja esivanhempi tuolle kaupunkilegendan kesätoimittajalle? Siis hänelle, jonka väitetään vuosikymmeniä sitten kirjoittaneen 50-vuotiaasta polkupyörän ruhjomasta vanhuksesta ja jonka henkisiä perillisiä saattaisi hyvinkin olla viimekesäinen toimittaja, joka levitti suomalaiseen mediaan uutista elokuussa metsään Kittilän Jeesiöjärvellä eksyneestä 71-vuotiaasta vanhuksesta. Yhteistä polkupyörän ruhjoman ja Jeesiöjärvellä kadonneen vanhuksen mediakohtelulle oli, ettei kumpaisellakaan ollut sukupuolta. Ei ollut naista eikä miestä, oli vain vanhus.
Meikäläinen, joka on jo iät ajat kutsunut itseään vanhaksi rouvaksi, on sitä mieltä, että seniori on aika napakka ilmaisu kaikille niille ihmiselämän asiantuntijoille, jotka ovat ennättäneet omakohtaisesti elää lapsuuden, nuoruuden ja keski-iän ja ovat enemmän tai vähemmän haikeina siirtymässä/ siirtyneet suuren seikkailun seuraavaan vaiheeseen.
Seniori-Messut 50+ Oulussa 16.-17.9.2017. Lue lisää tästä.
Reilun viikon kuluttua, 2-3.9, syksyn ensimmäinen Seniori-Messut 50+ -tapahtuma pärähtää käyntiin Torniossa. Tuhti infopaketti SenioriMessuSanomat vie sinut jo nyt messuhumuun – pääset lukemaan uunituoretta näköislehteä tästä. Näköislehti ei valitettavasti toimi mobiililaitteilla.
Ohjelman päätähti, TV-ohjelma Akuutista ja ET-lehden sivuilta tutuksi tullut lääkäri Risto Laitila palaa halusta päästä keskustelemaan Tornioon Seniori-Messuille. Viisaus asuu yleisössä, Seniori-Messujen yleisössä sitäkin varmemmin. Minulle on tärkeää, että yleisö osallistuu esityksiini, Risto kuvailee.
Kukin yleisö on omanlaisensa ja vuorovaikutuksen syntyminen ohjaa esityksen sisältöä. Risto tietää, että juuri terveyteen liitetään monenlaisia väittämiä. Pitävätkö ne paikkansa vai eivät, se voikin riippua monesta asiasta. Riston esityksen punainen lanka on puhua seniorin hyvän elämän aineksista: yleisö esittää pääosaa keskustelussa, josta Risto höystää huumorilla viritettyä, gallup-tyylistä keskustelua.
Esitys ei missään nimessä ole tylsä vaikka se onkin terveysaiheinen. Naurunremakka jossain välissä ja lopussa tuntuisi oikein mukavalta, tunnelmoi pääesiintyjä. Esityksen ideana on hänen mukaansa saada aikaan hyvää mieltä messukävijöille. Jos läpikäydyistä asioista tarttuu aivan oikein kotiin mukaan jotakin ajattelunaihetta, niin aina mukavampi.
Risto Laitila ohjelmalavalla la 2.9 klo 13.30 ja su 3.9 klo 11.30.
Tornion Seniori-Messujen nettisivulle pääset suoraan tästä.
Keskiviikkona 7.6.2017 vietetään Kansainvälistä messujen päivää. Suomi onkin varsinainen messumaa, jossa järjestetään vuosittain pitkälle yli sata erilaista messutapahtumaa.
Kuluttajille suunnatuissa tapahtumissa on tarjolla tietoa, elämyksiä ja uutuuksia eri toimialoilta aina matkailusta kulttuuriin ja hyvinvoinnista muotiin. Kasvussa on trendi jonka mukaisesti järjestetään useita tapahtumia samanaikaisesti ja kävijät pääsevät tutustumaan niihin kaikkiin samalla lipulla – mm. ruoka-, viini- ja kirjamessujen yhdistelmiä on monessa eri kaupungissa.
Messut ovat Mainonnan Neuvottelukunnan tutkimuksen mukaan seitsemänneksi suurin media Suomessa. Messualan globaaliksi markkina-arvoksi lasketaan nykyisin noin 55 miljardia dollaria.
Messujärjestäjien etujärjestö Messu- ja tapahtumajärjestäjät ry (aiemmin Messujärjestäjien Unioni ry) avaa Kansainvälisenä messujen päivänä uudet nettisivunsa, joille on koottu tiedot Suomessa järjestettävistä messuista. Sivuilta löytyy myös vinkkejä ja opastusta messuosallistumiseen.
Kansainvälinen messujen päivä, Global Exhibition Day, järjestetään nyt toista kertaa. Teemapäivää koordinoi messualan kansainvälinen liitto UFI (The Global Association of the Exhibition Industry), jolla on 720 jäsenyritystä 84 maassa. Messu- ja tapahtumajärjestäjät ry kattaa hyvin ammattimaisen messujärjestämisen Suomessa. Jäseniä ovat Suomen Messut Osuuskunta, Tampereen Messut Oy, Turun Messukeskus Oy, Lahden Messut, Jyväskylän Messut Oy, Pohjois-Suomen Messut ry, Expomark Oy, Pohjanmaan Expo Oy, Suomen Asuntomessut Osuuskunta, Easyfairs ja Mediapro Messut.
Messu- ja tapahtumajärjestäjät ry
puheenjohtaja Hannu Vähätalo
puh. 020 7701204
hannu.vahatalo@tampereenmessut.fi
Tapahtumajärjestäjää ryhtyy luotsaamaan kauppatieteiden maisteri Anna Tiensyrjä, 36, joka siirtyy uuteen tehtäväänsä viimeistään heinäkuun alussa. Samalla Pohjois-Suomen Messujen pitkäaikainen toimitusjohtaja Aila Jääski jää eläkkeelle.
Oulun yliopistosta valmistunut Tiensyrjä on viimeksi toiminut tapahtumapäällikkönä Suomen Osto- ja Logistiikkayhdistys LOGY ry:ssä Helsingissä. Hänellä on myös laaja kokemus kansainvälisen kaupan tehtävistä eri yrityksissä. Tiensyrjä aloittaa työnsä Pohjois-Suomen Messuilla ensin varatoimitusjohtajana toukokuun alussa. Pohjois-Suomen Messujen hallituksen puheenjohtaja Marjo Kolehmainen kertoo, että hallitus ryhtyy nyt Tiensyrjän kanssa laatimaan tapahtumajärjestäjälle uutta strategiaa. ”Siitä tulee ilman muuta kasvustrategia. Uudeksi toimitusjohtajaksi halusimme nimenomaan kehittäjän ja rakentajan – henkilön, joka mielestämme parhaiten sopii kasvustrategian toteuttajaksi”.
Kolehmainen korostaa, että messut ovat tätä nykyä vahvassa murroksessa. Tämän vuoksi messujärjestäjiltä kaivataan uusia ideoita ja uusia ajatuksia. Tällaisia Pohjois-Suomen Messujen hallitus uskoo Tiensyrjän tuovan mukanaan.
Pitkään Pohjois-Suomen Messuja johtanut Aila Jääski saa Marjo Kolehmaiselta kiitokset hienosta panoksesta yhdistyksen hyväksi. ”Aila Jääski on vetänyt yhdistystä yrittäjämäisellä otteella ja pystynyt nostamaan sen alallaan erittäin vahvaksi tekijäksi”.
Anna Tiensyrjä sanoo aloittavansa työt Pohjois-Suomen Messujen palveluksessa innoissaan ja hyvillä mielin. ”Tapahtumaliiketoiminta on minun intohimoni ja olen tavattoman iloinen, että pääsen nyt viemään sitä eteenpäin Pohjois-Suomessa”. Tiensyrjän mukaan Pohjois-Suomen Messujen tarjontaa pyritään jatkossa laajentamaan uusille asiakassegmenteille ja tukemaan samalla vahvemmin pohjoissuomalaista liiketoimintaa.
Pohjois-Suomen Messut ry:n jäseniä ovat Pohjois-Suomen suurimmat kaupungit sekä joukko pohjoisen alueen yrityksiä. Yhdistys on perustettu vuonna 1951. Tänä vuonna sen järjestämiä päätapahtumia ovat Rakentajamessut ja Seniori-Messut, molemmat Oulussa, Rovaniemellä ja Torniossa.